Tompan vuodatuksia 2019-12-04T12:31:32+02:00 Blog Integration Feed Generator https://tompan.vuodatus.net/ tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Liian onnellinen? ]]> (Arvannet kuinka korkealle arvostan amerikkalaisen periaatteen "Pursuit of Happiness".)


Kerron kuitenkin aluksi vaikka jotain pääsiäisestä.

Nousen ylös kohti taivasta. Pilvi reunustaa aurinkoa, ja hajotessaan siniharmauteen se heijastaa auringon valon vihertävänkeltaisesta valkoiseen ja oranssiin - keskellä päivää. Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni. Ilma on raikasta ja sopivan viileää.

Päästän irti. Kierrän liitäen yhdeksännenkymmenen asteen kulman, ja katson ympärilleni. Huipulta näkee Haikon kartanon maat hohtavine järvineen, ja päinvastaisessa suunnassa Porvoon kokonaisuudessaan. Katselen vielä hetken, ja lähden alas, ilosta nauraen.

Laskettelua edeltävänä päivänä eli sunnuntaina söimme perheeni kanssa yhdessä pääsiäisaterian, eli lammasta, joka maistuu sivumennen sanoen vuosi vuodelta paremmalta. Henki oli loistava, ja kaiken kruunasi Ruuti-koiran mielettömän huvittavat... koiruudet, leivoksista nyt puhumattakaan.

Olin hiukan väsynyt, sillä yöllä olin ollut ortodoksisessa pääsiäismessussa. En tiedä, kumpi oli ihmeellisempi, bysantista kaikuva upea laulu - ja koko kokemus kauneudessaan häkellyttävine nyansseineen - vai se seikka, että matkalla bussi oli täynnä känniläisiä ääliöitä, jotka huusivat erittäin kiinnostavia yksityisasioitaan, kuten jätänpä sittenkin väliin, julki.

En moralisoi enempää, koska tulin itsekin illanistujaisista, jossa maistelin the Dogia ja niin edelleen. Oli hauska tavata kavereita sekä katsoa Futuramaa. Mielettömän kivaa, sain Länsi-Helsingin parasta pitsaakin. Mukana oli myös heteronormatiivinen pora sekä iänikuinen aihe, armeija - siellähän kaikki nyt on.

Perjantainkin vastainen yö meni valvoessa, kuuntelin nimittäin veljeni ja erään meidän molempien opiskelutoverin kanssa Bachin Matteus-passiota Johanneksen kirkossa. Käsittämättömän upeaa kerrassaan, harmitti vain lopun symbolisesta epäjatkuvuutta tuottanut taputus.


Mitäs seuraavaksi? En aio käydä päiviä läpi, se olisi tylsää minulle eli pomminvarmasti myös sinulle. Kerron joitain irtonaisia hassuja juttuja, vaikka.

Piirtelin Ruotsin kuninkaalle. Tämä on totta, sama heppu vieraili partiosäätiön isännöimänä Suomessa, ja koetin ujuttaa hänelle Haagan Kuninkaallisen Laivaston peruskirjaa. Laivasto on partiolippukuntamme meripartiotoiminnan symbolinen pohja, jota jatkuvasti luon toiminnan järjestämisen lisäksi.

Pääsin kipparikurssille hiostavan kokeen jälkeen, joka meni kuin menikin läpi navigointikolmion ja yhden käden harppien hieman tottumattomasta yhteispelistä huolimatta - sentään ohitussäännöt menivät nappiin. Ensi viikonloppuna lähden sitten turkuun kipparoimaan teoreettisesti: käytäntöä joudun odottamaan syksyyn. Muuten partiossa olen ehtinyt lentää virtuaalisesti, myöhemmin lennonjohdonkin kanssa kommunikoiden, ja järjestää viikonloppuseikkailun.

Tapasin kerralla ainakin tuhat kaveria Ukko-Munkissa. Pöydät kaverini olivat miehittäneet joidenkin epämääräisten porukkanormien, joista en ikinä ole ymmärtänyt mitään, perusteella. Hypin sitten pöydästä toiseen - Munkan kauniit ja rohkeat, Munkan räppigangsterit, Munkan äijät. Jostakin syystä räppigangstereiden jutun taso oli korkein.

Kiitos netin ja ahkeran tiedekunnan opiskelijatilassa Olkkarissa (ja muualla) nyhjäämisen, olen saanut uusia kavereita ja tavannut muutenkin vanhoja. Ehkä Olkkarin henki on vaikuttanut minuun: suhtaudun kanssaihmisiini paljon entistä positiivisemmin. Tai sitten kaikki ovat muuttuneet ympärilläni! Kenties asenne näkyy ulospäin, mutta joka tapauksessa useammin kuin kerran olen yllättynyt siitä, että minulle on alettu jutella kuin luottaen siihen, että olen kiinnostunut mitä asia koskeekin - siis ilman mitään aikaisempaa tutustumista. Hassua, hassua.


Voisin jatkaa vaikka kuinka paljon: elämä on tarjonnut järkyttävän paljon variaatioita, jotka ovat minulle upeudessaan usein jopa sietämättömiä. Ei olekaan ihme, että olen tuntenut oloni epätodelliseksi: minua ei ole rakennettu kokemaan näin paljon onnea ja kauneutta - tai sitten viimeisetkin kahleet, jotka estävät tyytyväisen elämän ja joita itse itsellemme ja muille rakennamme, ovat minulta murtumassa. Kenties kaikki tämä on rakennettu hiekalle, asioille, jotka kadotessaan tai muuttuessaan romahduttavat minut; toivon kuitenkin, että olen uudistunut asenteeltani, ja elämäntilanteeni muuttuessakin voisin säilyttää tämän ilon.
Tämä on sitten toive, ei tavoite. Näin uskon sen parhaiten toteutuvan.





]]> 2008-03-24T17:08:00+02:00 2019-12-04T12:31:14+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/03/liian-onnellinen tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Markkinasosialistinen manifesti]]>

Kapitalismi on pyllystä, mutta niin on sosialismikin. Kommunismi olisi oikein kivaa, mutta se edellyttäisi, että kaikki olisivat kivoja. Ja niin ei ole. Joten laitetaanpa kapitalismi ja sosialismi yhteen...

Markkinasosialistinen manifesti

1. Kaikki tulot tulevat valtiolta. Tuloja ei veroteta.

2. Tuloja saa ainoastaan palkkatyöstä.

3. Palkan suuruus määräytyy työn vastuullisuuden ja vaativuuden sekä työajan – eli sen tuottaman yhteiskunnallisen hyvän – perusteella; palkka määräytyy siis työalan ja -paikan mukaisesti.

4. Eri työpaikoista saatavan palkan määrittää kansa, jota edustaa kansanedustuslaitos.

5. Yritysten voitot menevät kokonaisuudessaan valtiolle, mutta voittoa tuottamattomat yritykset ja samalla niiden työpaikat lakkautetaan. Tätä estetään määrätyllä voiton riskiraja-alueella, toisaalta mahdollisimman suuri voitto tarkoittaa mahdollisimman suurta varmuutta omasta työllisyydestä.

6. Yrityksen työntekijät saavat palkkansa yritysten voitosta oman työpaikkansa palkkatason mukaan.

7. Yritysjohto voi työllistää niin paljon työntekijöitä, kuin se on yrityksen voiton rajoissa mahdollista. Tällöin johdon vastuu ja palkkataso nousee.

8. Näin ollen mahdollisimman suuri työntekijämäärä ja siihen johtava tehokkuus, toisin sanoen näiden tasapaino, on yrityksen päättävän elimen etu.

9. Pörssi- ja osakejärjestelmää ei ole. Yrityksen perustamiseen haetaan aloitusrahaa valtiolta.

10. Valtion tuottama voitto suunnataan palkkauksen lisäksi sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon,  koulutukseen, ympäristönsuojeluun, humanitaariseen apuun, kulttuurin tukemiseen sekä tieteelliseen tutkimukseen.


Pahoittelen, jos kolmannessa kohdassa odotit jo käännettä kohti pakinaa; nyt kirjoittelinkin ihan tosissani (tai no, idea on aika hauska minusta, varsinkin kun se kenties jopa osuukin johonkin). Kerron sitten vaikka vitsin... eiku äh... en mä ikinä muista vitsejä. Nyyh kerrassaan!



]]> 2008-02-16T17:23:00+02:00 2019-12-04T12:31:16+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/02/markkinasosialistinen-manifesti tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Vielä samalla teemalla...]]>

Kiitos ja kumarrus Buddhalle oivalluksestaan, että elämä on kärsimystä. Mutta pitääkö kärsimys lopettaa? Eikö silloin lopu elämä? Tietysti Siddharta Gautama uskoi syntyvänsä uudelleen ja uudelleen, mutta minulla protestantilla on vain kaksi elämää - ja ehkä - sanotaan todennäköisesti, vaikkakin käsite jo kuuluu ateistis-agnostiseen viiitekehykseen - vain yksi.

Kristuksessa voi sen sijaan oivaltaa, että elämä on... kärsimystä. Kristus nauraa ja kärsii. Kristus syö ja kärsii. Kristus nukkuu - ja kärsii. Mutta kärsimys on pyhää - tavallinen elämä, joka päivittäin naulitaan ristille, on kauneuden järisyttävä täydellistymä rumassa rujoudessaan.

Jos siis elämä on kärsimys, on kärsimys myös tie. Tiellä, johtaapa se tuntematonta kohti tahi ei, on aina merkitys. Tämä lohduttaa. Ja jos elämä on kärsimys, on kärsimys myös totuus. Tämä on intuitionkin mukaista: mikäpä olisi kouriintuntuvamman totta - olemassaolevaa - totuusarvoltaan yksi - kuin tuska, joka on aina läsnä, kun elämässä on dialogia: rakkautta ja vihaa, kaipuuta ja pettymyksiä, itkua ja iloa.

Ja eikö dialogisuus ole elämän ehto? Ilman prosessia, virtaa, ei ole mitään. Kristuskin on dialoginen, kahtena luontona yhdessä persoonassaan. Kristuskin suuttuu järjettömästi viikunapuulle: vere homo. Mutta kärsimystä ei ole vain naulittu ristille, vaan ruoskittu ruumis - ja ruoskittu mieli, johon nyt niin elävästi koen osallistuvani - on nostettu ylös: vere Deus.

Kenties kärsimys ei siis olekaan lopullinen totuus, vaan ihminen todella on pelastettu, korjattu, eheytynyt. Lopullinen merkitys kärsimyksellä joka tapauksessa on, liikumme sitten nihilismin alhossa, sekulaarin elämänfilosofian laaksossa tai teologian vihreillä niityillä.


Niinpä, kun istun joen rannalla ja näen kukan tulevan virtaa pitkin alas, ja sitten nousevan ylös, ymmärrän, että kaikki edellyttää, että kärsin. Mutta tässä on suurin kauneus ja onni, jonka Buddha maallisesti ja Kristus taivaallisesti on minulle kirkastanut. Ja kun oikein tarkkaan katson tuota kukkaa, näen, että terälehti on taipunut.

Kyynelet tulevat ennen myötätunnon sivaltavaa kipua, joka ei peilisoluihin redusoidu.
]]> 2008-02-14T13:00:00+02:00 2019-12-04T12:31:18+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/02/viela-samalla-teemalla tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Ennen muuta raportointia...]]> itseäni. Minun on revittävä sydän rinnastani, paiskattava se maahan, tallottava sen päälle: minun täytyy hyppiä, polkea - ja riverdancea tanssimalla hienontaa mössö niin, että voin kauhoa kaiken viemäriin, kuin lapsi kuraveden saappaallaan. Kaikki alas vain, loisk, loisk, loisk!

Tämä, jotta voisin taas elää. Tai siis se osa minusta, joka vielä on jäljellä.

Entä hän? Onko minun tuhottava myös mieleni riivaaja, vaikka lupasin, etten koskaan vihaisi? Turha huoli: sydämeni mutaveden mukana tuokin lapsi menee. Toisaalta - niin tuskallisen toisaalta - olen lausunut uskontunnustukseni: jos jokin on todellista, niin hän. Ja vaikka sydämeni olisi ristiinnaulittu, hän kyllä palaa päivittäin kotkana rintaani näykkimään. Herkules huutaa: älä valita, ylösnousemus tapahtuu kyllä 30 000 vuoden päästä, vakuutan sen!

Sanot kenties: voithan halata rukouksin, voithan suudella palvellen, voithan rakastaa ystävänä, tukena, kiinnekohtana. Vaan mikä tuska.

Yksinäisyys, kärsimys, yksinäisyys, kärsimys, yksinäisyys, kärsimys, kastunut tyyny: tässäkö koko totuus rakkaudesta? Ei tietenkään, opetat, ja nauran päin naamaasi. Etkä saa päällesi vain sylkeä, vaan myös katkeruuden ja kuoleman kyyneliä. Osa niistä oikeastaan kumpuaa vain onnesta, puolestasi, ja tämän osan prosenttimäärä mittaa ihmisyyttäni. Mutta ihmisen rajat ovat heikot ja säälittävät.


]]> 2008-01-29T10:45:00+02:00 2019-12-04T12:31:21+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/ennen-muuta-raportointia tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Huolia, huoletonnakin]]>
Latina piristi päivää, vaikka kirjat jäivätkin kotiin. Sitten jatkoin faatsebook-haasteiden suorittamista liittymällä taas galtsuun, hihihii. Perustin pari kivaa yhteisöä, katselin erästä aivan tiettyä kuvaa, mesetin ja painuin kotiin - mutta! Bussissa näin Peten, joka oli kokenut kovia intissä. Pete tarjosi alkokäynnin jälkeen savuista punaviiniä: nostimme maljan Peten kahdenkymmenen ikävuoden kunniaksi, ja olihan muutakin juhlan (ja surun) aihetta.

Kotona toistin itselleni saman kuin aamulla: liikunta, nukkuminen ja syöminen on saatava kuntoon. Juttelin rakkaiden vanhempieni kanssa sekä pelailin ja keskustelin koneella. Sammon, vartio-osaston ohjaajan, tehtäviä hoidin myös kauhein soittelukimaroin. Kovaa pohdintaa kävin ja käyn rakkaudesta ja siitä, mikä olisi oikea tapa tämän aivan hassun asian suhteen toimia.

Toivottavasti mummoni leikkaus menee huomenaamulla hyvin.
]]> 2008-01-23T22:09:00+02:00 2019-12-04T12:31:23+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/huolia-huoletonnakin tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Tiistai]]>
Aamulla opin taas järisyttävän määrän kosmisen tason teologiaa Pauli Annalalta (etunimikin lienee enne: Pauli < Paulos (Paavali) > paulus = minor > fratres minores > fransiskaanit). Tuli mieleeni eräs vuoden 2004 eksistenttisiin pohdintoihini liittynyt Paavali-viittaus, muttei siitä sen enempää - ainakaan vielä.

Sitten löysin eilen kadonneen verkkopiuhan kiitos vahtimestarin, joka säteili ystävällisyyttä. Annalan jo vauhdittamana täytyin siis ilosta ja ihmisrakkaudesta, jota pelkään kehtaavani kutsua Pyhän Hengen vaikutukseksi. Kiipesin siis mielipaikalleni Helsingissä, tuomiokirkon satunnaisen plintin päälle ihastelemaan kaunista taivasta. Saatuani kuvan  todennäköisestä arkkivariksesta kamerani kääntyi narsismin puolelle, ja kaunis hetkeni katosi arvattavalla vauhdikkuudella.

Bloggausta ja naamakirjailua, kahvipöytäteologiaa - syömään (muikkusalaattia!): törmäsin Nooraan. Noora on vänkä, mutta oli tällä kertaa väärässä eksegetiikan luennosta, joka oli kuin olikin jo tänään. Siellä sain kuulla professorin innokasta, vitsikkään verbaalista leiskumista kaikkia väärinkäsityksiä vastaan - mutta kuuntelijat eivät nauraneetkaan. On se perusteologille isku vyön alle, jos fariseukset eivät olekaan pelkkiä paskapäitä.

Kotiin, asevarustus ja teroitusvehkeet mukaan, kololle. Siellä annoin kyseiset tarvikkeet niitä pyytäneelle vartionjohtajalle, nukuin lähes tunnin ja söin makaronilaatikkoa. Sitten pidin Urpon kanssa sudenpentukokouksen. Se oli kivaa, lapset ovat ihan parhaita; en edes muistanut, kuinka paljon parhaita.  Teetä ja keskustelua Messistä myös isomman Kantolan kanssa. Pyörällä kotiin.

Sellainen oli tiistai. Valtaojalaisittain sanoen täynnä ihmeitä, mutta eivätkö tiistait ole aina?
]]> 2008-01-22T22:38:00+02:00 2019-12-04T12:31:25+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/tiistai tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Kuinkas sitten kävikään]]>
Kerron!

10.1. To
Pidin vaeltajakokouksen. Siinä arvottiin kaikkea jännää ja polteltiin säikeitä kolmen stidiaskin verran. Ainakin kavereilla oli hauskaa, jolla on tarkoitus.
11.1. Pe
Lähdin johtajapäiville. Sytytin saunan kiehisillä, joihin olin jopa osin tyytyväinen. Pelasin Orbiter-avaruussimulaattoria Santerin kanssa. Söin, saunoin, paistoin lettuja tovereille.
12.1. La
Pidin esityksen ja keskustelutuokion partion arvoista sekä siihen liittyvän toimintasuunnitelmien suunnittelun. Pena opetti merirosvosilmälapun merkityksen Pirates of the Caribbean III:n (laimeahko) jälkeen. Santeri ja minä, voitimme yösuunnistuksen! Suunnistus oli ihmeellistä, haastavaa, miellyttävää. Saunoin.
13.1. Su
Tiskasin ja karkasin kirjoittamaan esseetä. Sitä kirjoitinkin, vaan en tarpeeksi.
14.1. Ma
Yliopisto alkoi. Kaikki tuntuu niin kivalta ainakin vielä. Kreikka, systemaattinen teologia, merihistoria, josta innostuin aivan kuperkeikkamaisesti.
15.1. Ti
Kahdeksalta aloin kuunnella luennoitsijaa, joka oikeastaan on saarnaaja Frater Annala. Kaljuuntunutkin tonsuurimaisesti, ja parta kuin Poverellolla maalauksissa. Nenäkin täsmää; stigmoja vain en löytänyt. Ymmärsin tänä päivänä konstruktiivisen teologian ehdon, joka maanantaina tuntui oudolta: uskon. Kuuntelin Tieteidentalolla luentoa Itämeren hylyistä virne naamalla!
16.1. Ke
Kuuntelin nurkasta Miikka Ruokasen systeemejä kannettava ensi kertaa luennolla. Pyörin, ja opin Seppo Heikkiseltä linguaa latinaa.
17.1. To
Skippasin luennot merihissaa lukuun ottamatta (ja kuinka voisin olla pitämättä rakasta vaeltajakokousta - tänään toiminnan suunnittelua), koska luin latinaa, ja se menikin sitten puoli kahteen.
18.1. Pe
Latinan tentti meni aika hyvin. Luin vain fugâvêrunt fugâvissent, ja niin erant muuttui essentiksi. Ostin takin ja piirsin tiedekunnalleni huivin. Päätin univelan varjolla olla menemättä Revontuli-retkelle perjantaina. Kävin tosin Ukossa, mutta olin edes jotenkin aikaisin kotona, toisin kuin jos olisin lähtenyt KY:n yöhön Veikon synttäreitä juhlimaan (tuskin tarvitsee mainita retkiyön suhteellista unimäärää). Omatuntoni on siis ainakin kataisenvalkoinen.
19.1. La
Lähtö Revontulelle, kiireistä. Siellä hanttihommia, oman ohjelman vetämistä ja vähän muunkin. Osastonjohtajan tehtävän konkretisoitumista soihtukulkueessa. Sauna. Sain punaisen Cousteau-pipon!
10.1. Su
Pois Revontulelta bussilta, ja Mahtikettu-vaeltajaryhmän sanoinkuvailematonta yhteyttä uudelleen kohoavana. Ihanaa, tällä porukalla saa oikeasti aikaan. Äitini syntymäpäivien idyllinen juhlinta sorbetein, lusikoin ja jäätelöin, mainiota! Illalla arvaamattoman arvokasta mesetystä.
11.1. Ma
Onnellista arkea yliopiston (tosin myöhästyin kreikan luennolta, mutta luin sentään kappaleen läpi)! Uutta ja kivaa. Sain päteä saksan majuskelisäännöllä, jotain hyötyä siitäkin. Latinan syntaksia. Käynti partiokololla sampoilemassa, sitten syömään Urpon ja vähän Saminkin kanssa. Jos maailmassa jokin on pysyvää, niin lehtipihvin sanomaton autuus. Toisen hymyn onni myös.






]]> 2008-01-22T11:35:00+02:00 2019-12-04T12:31:28+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/kuinkas-sitten-kavikaan tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Vanhat kirjoitukset]]>

Mar Sargis ja kiinalaiset kumppanukset

Ke 9.1.

Olen vaarassa joutua riippuvaiseksi jokapäiväisestä kirjoittelusta (mikä ei suinkaan ollut alkuperäinen ideani blogin suhteen) - mutta toisaalta tämä on vasta kolmas merkintä.

Tänään luin Kiinan kristityistä tuskallisen hitaasti ja vein kengät suutarille. Suutari on vänkä.

Kirjoittelin taas. Kilpailen kenties Linnunradan käsikirja liftareille-kirjan Vogonien kanssa tylsyydestä, mutta jokin huumorintajultaan kieroutunut voima minut ajaa raapustukseni tänne laittamaan.

Merkittävin filosofi

Kuka onkaan minun elämäni
merkittävin filosofi?

On vääntelijää kääntelijää
                unelmoijaa, rakentajaa
hyppääjää:
                                     murskaajaa.

Vastaisin sittenkin ”Minä!”
– nokkelana –

Mutta sitten
puhkeat taas silmiesi siniseen hymyyn


P.S. Ripittäytymisen tärkeys ja kestävyys uskonnollisista oletuksista riippumattakin on kiistaton, jälleen sen itselleni todistin.

Tomppa


Hassu päivä

Ti 8.1.

Tänään menin viimein pulkkamäkeen, Pepen ja Annan kanssa. Vähänkö oli kivaa: laskettiin stigalla ja pulkalla, ja sitten tehtiin parikuperkeikkoja (laitan videon juutuupiin, jos osaan). Lopuksi joimme kaakaota Munkkivuoren Fazerilla. Nam.

Sepitin "runon":

Riisipallot

Ihmiset paakkuuntuvat
kuin riisi kattilan

Mutta kuka
unohti etikan?

Katso jokin sushiresepti, jos et tajua :D

Pidin hauskaa irkissä ja täytin lupaukseni Ailille Ukko-Munkissa. Pelattiin myös Scrabblea. Jehee!

P.S. Valtio pitäisi olla "vastuo". Ihmiset tajuaisivat helpommin, että valta sisältää aina myös vastuun. Muuta väittävät lukekoot Wittgensteinia.

Tomppa

Ensimmäinen kirjoitus!

Ma 7.1.

Kas vain.

Nyt onkin ensimmäinen blogimerkintäni koskaan käynnissä. Mitäpäs sitten sanoisin.

-.

Suuri hiljaisuus täyttää mieleni. Kirjoittamaan käskeminen on hölmöä, ja siltä se tuntuukin; itsensä pakottamisestahan tässä on kyse, mutta tunne lieventynee piakkoin.

Hmm...

Lalaa!

No niin, nyt voidaan aloittaa. Luin Ryôkanin runoja, ja sitten menin kauppaan äidin kanssa. Äiti ilahtui, kun olin jättänyt hänen ilokseen Venetsia-lampun palamaan, ja se olikin aika kiva majakka kotipihalle tultaessa.

Keksin teologisen aforismin:
"Modernissa teologiassa Jumalan on syytä sekä olla kuollut että elää. Mutta niinhän kirkko on aina opettanutkin."

Juttelin Juuson kanssa, ja ilahduin kuten aina, sekä löysin tänne. Kohta menen Tapiolaan, ja sitten kai pulkkamäkeen!

PS. Ainakin 10 kaveria lähti tänään inttiin. Onneksi on Ryôkan.

Tomppa


]]> 2008-01-22T11:25:00+02:00 2019-12-04T12:31:30+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/vanhat-kirjoitukset tompan https://tompan.vuodatus.net/ <![CDATA[Hii!]]> 2008-01-20T20:10:00+02:00 2019-12-04T12:31:32+02:00 https://tompan.vuodatus.net/lue/2008/01/hii tompan https://tompan.vuodatus.net/