Päivä ei alkanut rohkaisevasti. Myöhästyin eksegetiikan luennolta, joka oli provosoiva jälleen kerran, mutta jotenkin nihkeällä tavalla. Sitten sain kestää systemaattisen teologian omia kinkkisyyksiä (tämä ei liity siihen, että prof. Miika Ruokanen puhuu kiinaa) ja jeesustelua - silläkin lienee paikkansa, muttei tieteellisellä luennolla. Ruoka sentään oli hyvää, söin kakkuakin, nams.

Latina piristi päivää, vaikka kirjat jäivätkin kotiin. Sitten jatkoin faatsebook-haasteiden suorittamista liittymällä taas galtsuun, hihihii. Perustin pari kivaa yhteisöä, katselin erästä aivan tiettyä kuvaa, mesetin ja painuin kotiin - mutta! Bussissa näin Peten, joka oli kokenut kovia intissä. Pete tarjosi alkokäynnin jälkeen savuista punaviiniä: nostimme maljan Peten kahdenkymmenen ikävuoden kunniaksi, ja olihan muutakin juhlan (ja surun) aihetta.

Kotona toistin itselleni saman kuin aamulla: liikunta, nukkuminen ja syöminen on saatava kuntoon. Juttelin rakkaiden vanhempieni kanssa sekä pelailin ja keskustelin koneella. Sammon, vartio-osaston ohjaajan, tehtäviä hoidin myös kauhein soittelukimaroin. Kovaa pohdintaa kävin ja käyn rakkaudesta ja siitä, mikä olisi oikea tapa tämän aivan hassun asian suhteen toimia.

Toivottavasti mummoni leikkaus menee huomenaamulla hyvin.