Kirjoittelin jo vähän aikaa sitten ihka ensimmäisiä bloggauksiani eräälle sivustolle, jota en suosittele. Tässä teksti:

Mar Sargis ja kiinalaiset kumppanukset

Ke 9.1.

Olen vaarassa joutua riippuvaiseksi jokapäiväisestä kirjoittelusta (mikä ei suinkaan ollut alkuperäinen ideani blogin suhteen) - mutta toisaalta tämä on vasta kolmas merkintä.

Tänään luin Kiinan kristityistä tuskallisen hitaasti ja vein kengät suutarille. Suutari on vänkä.

Kirjoittelin taas. Kilpailen kenties Linnunradan käsikirja liftareille-kirjan Vogonien kanssa tylsyydestä, mutta jokin huumorintajultaan kieroutunut voima minut ajaa raapustukseni tänne laittamaan.

Merkittävin filosofi

Kuka onkaan minun elämäni
merkittävin filosofi?

On vääntelijää kääntelijää
                unelmoijaa, rakentajaa
hyppääjää:
                                     murskaajaa.

Vastaisin sittenkin ”Minä!”
– nokkelana –

Mutta sitten
puhkeat taas silmiesi siniseen hymyyn


P.S. Ripittäytymisen tärkeys ja kestävyys uskonnollisista oletuksista riippumattakin on kiistaton, jälleen sen itselleni todistin.

Tomppa



Hassu päivä

Ti 8.1.

Tänään menin viimein pulkkamäkeen, Pepen ja Annan kanssa. Vähänkö oli kivaa: laskettiin stigalla ja pulkalla, ja sitten tehtiin parikuperkeikkoja (laitan videon juutuupiin, jos osaan). Lopuksi joimme kaakaota Munkkivuoren Fazerilla. Nam.

Sepitin "runon":

Riisipallot

Ihmiset paakkuuntuvat
kuin riisi kattilan

Mutta kuka
unohti etikan?

Katso jokin sushiresepti, jos et tajua :D

Pidin hauskaa irkissä ja täytin lupaukseni Ailille Ukko-Munkissa. Pelattiin myös Scrabblea. Jehee!

P.S. Valtio pitäisi olla "vastuo". Ihmiset tajuaisivat helpommin, että valta sisältää aina myös vastuun. Muuta väittävät lukekoot Wittgensteinia.

Tomppa


Ensimmäinen kirjoitus!

Ma 7.1.

Kas vain.

Nyt onkin ensimmäinen blogimerkintäni koskaan käynnissä. Mitäpäs sitten sanoisin.

-.

Suuri hiljaisuus täyttää mieleni. Kirjoittamaan käskeminen on hölmöä, ja siltä se tuntuukin; itsensä pakottamisestahan tässä on kyse, mutta tunne lieventynee piakkoin.

Hmm...

Lalaa!

No niin, nyt voidaan aloittaa. Luin Ryôkanin runoja, ja sitten menin kauppaan äidin kanssa. Äiti ilahtui, kun olin jättänyt hänen ilokseen Venetsia-lampun palamaan, ja se olikin aika kiva majakka kotipihalle tultaessa.

Keksin teologisen aforismin:
"Modernissa teologiassa Jumalan on syytä sekä olla kuollut että elää. Mutta niinhän kirkko on aina opettanutkin."

Juttelin Juuson kanssa, ja ilahduin kuten aina, sekä löysin tänne. Kohta menen Tapiolaan, ja sitten kai pulkkamäkeen!

PS. Ainakin 10 kaveria lähti tänään inttiin. Onneksi on Ryôkan.

Tomppa